Maria Montessori (1870-1952)
Montessoripedagogiikka on saanut nimensä italialaisen lääkärin Maria Montessorin mukaan, jonka pääperiaatteena lasten ohjauksessa oli VÄHEMMÄN PAKKOA, KILPAILUA JA YHDENMUKAISTAMISTA - ENEMMÄN TYÖN ILOA JA YKSILÖN HUOMIOIMISTA. Jokaista lasta autetaan löytämään omat voimavaransa ja kehittämään niitä.
Uransa alussa hän työskenteli kehitysvammaisten ja heikkolahjaisten lasten kanssa perustaen koulun Roomaan, jossa hän havainnoi lasten toimintaa, suunnitteli opetusvälineitä, opiskeli ja teki tutkimusta. Montessorin työ näiden lasten auttamiseksi onnistui yli odotusten ja hän varmistui menetelmän soveltuvuudesta myös normaalisti kehittyneille lapsille.
Ensimmäinen "Lasten talo - Casa dei Bambini" perustettiin 1907. Montessoripedagogiikka on maantieteellisesti laajimmalle levinnyt kasvatusmenetelmä. Vuonna 2007 juhlittiin ensimmäisen lastentalon 100-vuotisjuhlia.
Suomessa on noin nelisenkymmentä montessorileikkikoulua ja -päiväkotia. Montessoriperuskoululuokkia toimii yli kymmenessä eri koulussa.
Keskeiset ajatukset montessoripedagogiikassa
LAPSET OVAT LUONNOSTAAN TIEDONHALUISIA. Lapsi saa itse valita tehtäviä, jotka hän kokee mielekkääksi ja itse selvittää asioiden oikean laidan. Oppiminen käy luonnostaan ilman palkitsemista ja houkuttelua.
LAPSET KEHITTYVÄT ERI TAHTIIN. Opettajat antavat lapsille kuhunkin kehitysvaiheeseen sopivaa materiaalia. Lapsi voi omaan tahtiinsa hankkia ne tiedot, joihin hän on kypsä.
TYÖNILO KEHITTÄÄ ITSETUNTOA. Kun lapsi saa itse keksiä asiayhteyksiä ja hankkia tietoa, kehittyy hänestä omiin kykyihinsä luottava, tasapainoinen ja itsenäinen ihminen.
LAPSILLA ON PALJON ANNETTAVAA TOISILLEEN. Lapset toimivat päivittäin ryhmissä, joihin kuuluu eri-ikäisiä lapsia. Näin heistä tulee rohkeampia ja yhteistyökykyisempiä.