Sylissä on tilaa kaikille
”Syliin!” 2-vuotias huudahtaa ja juoksee aikuisen luo. Hän kääntyy ympäri, peruuttaa aikuisen syliin ja huokaisee. Kohta viereen tulee toinen kyhnyttämään. ”Haluaisitko sinäkin syliin?” aikuinen kysyy. Pieni nyökkää ja kömpii syliin toisen viereen. Hetken aikaa näyttää, että syntyy nahistelu siitä, kumpi saa olla sylissä. Aikuinen silittää molempia ja muistuttaa, että kaikki halukkaat pääsevät syliin. Joskus sylissä on useampi ja joskus saa olla aivan yksin.
Syli on turvaa, huomiota, rakkautta, läheisyyttä, lohdutusta. Syli kertoo lapselle: sinä olet tärkeä, minä huomaan sinut, et ole yksin. Syli lohduttaa lasta aamulla vanhemman lähdettyä ja päivän aikana, kun leikin temmellyksessä sattuu. Toisinaan sylissä on niin kiva olla, ettei muuta haluaisikaan tehdä. Silloin aikuinen rohkaisee: menisitkö tekemään ruokaa? Vai haluaisitko ottaa palapelin? Sylissä olon jälkeen jaksaa taas touhuta ja siihen pyritään, ettei kukaan istu koko aikaa sylissä. Jos syliintulijoita on useampi, aikuinen saattaa hakea kirjan ja istahtaa kaikkien halukkaiden kanssa vieri viereen lattialle.
Välillä kuulee kommentteja: ”Eihän siellä montessoripäiväkodissa pääse syliin ollenkaan”. Tämä ei pidä paikkaansa. Montessoripedagogiikkaan kuuluu, että aikuinen on tarkkailija ja lasta varten. Se tarkoittaa, ettei aikuinen keskeytä lapsen työskentelyä, eikä tee itsestään suurta numeroa. Aikuinen on kuitenkin aina aidosti läsnä ja tarvittaessa valmiina niin auttamaan kuin lohduttamaankin lasta. Itkevä ja ikävöivä lapsi pääsee aina syliin!
Kaikilla lapsilla on oikeus olla sylissä, jos ja kun sitä tarvitsee. Sylintarve on lapsilla yksilöllistä, kaikki eivät halua tulla syliin. Pienemmillä lapsilla on suurempi läheisyyden tarve kuin isommilla lapsilla, jotka keskittyvät työskentelemällä uuden oppimiseen. Aloite syliin tulosta pitäisi tulla lapselta. Aikuisen tehtävänä onkin havainnoida lasta ja edetä tilanteen mukaan. Varsinkin isommilla lapsilla pieni kosketus – pään silitys, olkapäälle taputus tai halaus – kertoo, että aikuinen pysähtyy siihen hetkeen ja huomioi lapsen. Kosketus on välittämistä.